Perusteet- Sienten kotikasvatus ja välineet 2023

1. Johdanto
Ymppi®

Hei! Olet avannut Ymppi-oppimateriaalin, josta löydät säännöllisesti päivittyvää tietoa sieniviljelyn käytännöistä. Tämä Perusteet-julkaisu sisältää sieniviljelyn peruskäsitteitä sekä joitakin esimerkkejä lajikekohtaisista vaatimuksista kasvuolosuhteille. Sisällysluettelon otsikot avautuvat omiin kappaleisiinsa, ja jokaisen kappaleen sisältöön liitetään lopuksi opetusvideo. Oppimateriaali julkaistaan ilman kuvia, mutta niitä päivitellään aikataulun salliessa. Seuraavat julkaisut tulevat sisältämään aiheisiin syventävää tietoa myös ammatillisen sieniviljelyn tasolla. Lajikekohtaisia oppimateriaaleja julkaistaan vaiheittain seuraavan kahden vuoden aikana (2024-2025).

Päivittyvän oppimateriaalin tarkoitus on lopulta mahdollistaa lukijalle ammatillinen sieniviljely, mutta tämän Perusteet-materiaalin käsittelemillä harrastajatason välineillä ja taidoilla voi kuka tahansa saada aikaan maukasta ja kaunista kasvustoa.

Jatkossa julkaistava oppimateriaali käsittelee myös omien välineiden valmistamista ja huoltoa. Suurin osa petrimaljaviljelyn ja sieniympin suurentamiseen sopivista välineistä ovat yleisesti käytössä biologian alalla. Välineitä kannattaa opetella ainakin huoltamaan. Sieniviljely, kun se tehdään oikein, on yksi halvimmista ja tehokkaimmista tavoista tuottaa ruokaa lautaselle.

 

© Tekijänoikeudet pidetään. Tämän oppimateriaalin kopiointi ja jakelu vain luvan kanssa.

 

YmppiY-tunnus: 3354391-7

Sisäviljely

Sienten sisäviljelyn tekniikat ovat kehittyneet hurjasti ammattilaisten sekä harrastajien panostuksella. Sienten maailma on niin valtava, että kuka tahansa voi tehdä sen seuraavan löydön, joka tarjoaa kaikille taas kerran helpomman tavan kasvattaa sientä. Olemme ihmisinä luoneet sienille hyvin uudenlaisen ympäristön. Sekä sienet että ihmiset voivat löytää uusia tapoja elää ja kasvaa uudessa ympäristössä. Nykyisillä välineillä ja materiaaleilla sienten sisäviljely on tehokas tapa tuottaa ruokaa ja kierrättää biojätettä. Sienissä on suuri potentiaali ihmisten maailmankatsomuksen avartamisessa, sillä jo harrastajan oppipolulla opitaan vaiheittain eri luonnontieteitä.

Ulkoviljely

Sienten ulkoviljely voi olla ihan yhtä monipuolista ja kannattavaa kuin sisäviljelykin. Tosin se vie paljon enemmän aikaa ja tilaa. Sientä voi viljellä ulkona joko penkeissä, puutarhan maaperässä, pölkyssä tai kasvihuoneessa eri tavoin. Siitake on erittäin kuuluisa pölkyssä ulkoviljeltynä sen kauniin ulkomuodon, hyvän säilyvyyden, ison itiöemän sekä monipuolisten ravintoarvojen vuoksi. Osterivinokas on helppo kasvattaa, ja se on myös erittäin satoisa oikein kasvatettuna. Veikkauksemme on, että et edes jaksa syödä kaikkia vinokkaitasi, jos käytät niiden kasvualustana kaiken tarkoitukseen sopivan biojätteesi.

Monipuolisuus on rikkautta ja maukasta, joten ei kannata jättää tätä harrastusta pelkkiin vinokkaisiin. Omavaraisuuden tavoittelussa on sienten ulkoviljely todella tehokas tapa hyödyntää peltoviljelyyn sopimatonta tai metsätalouskäytössä olevaa maapinta-alaa. Sienten ulkoviljely ei välttämättä vaadi ollenkaan maanmuokkausta. Sienipedin voi perustaa korotettuna penkkinä maan päälle, tai käyttää sienipölkkyjä, joita säilytetään metsänpohjassa pinottuna.

Viljeltävien sienten sivutuotteena syntyy myös ravintorikasta maata luonnollisen maatumisen seurauksena. Onhan ravintoaineiden kiertokulku luonnossa sienten syvimpiä tarkoituksia, joten sienten kasvulla voit myös parantaa metsäsi tai puutarhasi maaperän laatua.

Sisällysluettelo

Edistyneet tekniikat

2.19 Villinäytteen puhdistaminen petrimaljassa

2.20 Josex pisto

2.21 G2G ymppäys

2.22 Tryffelit

2. Petrimaljaviljely

Sienten kasvatuksen lähtökohta on useimmiten valmis sieniymppi. Ymppi on elävää kasvustoa, jossa on haluttuja ominaisuuksia. Sienten viljelyssä siis esimerkiksi siitakeymppi, reishiymppi, osterivinokasymppi. Ympin kasvattamisen lähtökohta on aina joko pala kudosta halutusta eliöstä tai itiöistä jalostettu kasvusto. Sieni on eliö, joka kasvaa annetussa ympäristössä rihmastojänteiden avulla. Ilman steriiliä ympäristöä myös muut eliöt (bakteerit, muiden sienten ja homesienien itiöt) ovat kilpailemassa ravinteista ja elintilasta. Ymppiä pitää siis aina suurentaa asteittain hallitussa ympäristössä, ja ensimmäinen niistä on steriili kasvualusta petrimaljassa.

Suurin osa homesienistä on ruokasienten kasvustolle liian voimakas kilpailija. Pahin ja vahvasti leviävä homesieni trichoderma (vihreähome) on yleinen kontaminaatio sienten kasvatuksessa, jos omassa tekniikassa on puutteita. Trichoderma on hyvin yleinen ja tarpeellinen eliö maaperässä sekä kasvien juuristoissa, mutta homesienen kasvu steriilissä kasvualustassa ilman muita kilpailijoita on todella voimakasta ja runsaan itiöinnin kautta leviää helposti kasvatustilassa. Sieniympin petrimaljaviljelyssä pyritään luomaan puhdasviljelmä steriilissä kasvualustassa ymppäämällä siihen idätettäviä itiöitä tai pala kudosta, joka yleensä leikataan sienen (itiöemä) jalan sisältä.

Paras tekniikka itiöiden käyttämiseen on steriiliin veteen tehty itiöneste, joka levitetään petrimaljassa olevan kasvuravinteen pinnalle. Itiöiden määrä nesteessä pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, jotta eri kasvustot erottaa helpommin toisistaan. Myös sienieliöillä on monta eri sukupuolta, mutta sienten sukulisääntyminen voi tapahtua useamman sukupuolen yhdistelmällä, eikä uros/naaras jaottelu ole niin yksinkertaista kuin nisäkkäillä. Myös sienten sukulisääntyminen vaatii yleensä kaksi saman lajin yksilöä.

Kudoksesta kasvatettu ymppi on kuin kasvin pistokas. Se sisältää samat sukusolut kuin se itiöemä, mistä kudos on leikattu, mutta sienieliön tapauksessa on parempi puhua kloonista (mitoottinen lisääntyminen). Helpoimmillaan leikattu kudos kasvaa jopa jääkaappiin varastoidussa pahvissa (useimmat vinokkaat, siiliorakas, herkkusienet), mutta sieniympin jalostaminen ilman steriiliä kasvualustaa tarkoittaa sitä, että terveenkin näköisessä ympissä on aina mukana kilpailijoita. Kilpailu ei välttämättä tarkoita sienelle häviötä, mutta vaikuttaa se kasvuun ja muihin sienen ominaisuuksiin. Kontaminaation seuraukset voi havaita joko rihmaston outona värinä, eritteiden vuotamisena, itiöemän epämuodostumana (mutaatio), tai viimeistään kun syöt sientä ja se maistuu huonolta.

Sienet elävät maaperässä monen kilpailijan kanssa, joten et välttämättä huomaa mitään, vaikka kasvusto olisikin kontaminoitunut. Puhdasviljelmä on nimensä mukaisesti puhdas. Siinä ei ole muuta kuin haluttuja eliöitä. Puhdasviljelmän kasvattaminen vaatii steriiliä tekniikkaa, johon kuuluu aseptinen työjärjestys, steriilityöskentelyvälineet, sekä harjoitettu käsitekniikka työkohdetta käsiteltäessä. Välineet ja laitteet saattavat vaikuttaa sieniviljelystä kiinnostuneelle hyvinkin erikoistuneilta ja paljon koulutettua osaamista vaativilta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan näitä asioita opetetaan päin maailmaa ihan peruskoulutasolla. Harrastajatasolla täydellisyys ei ole vaatimus. Jos motivaatiosi on kohdillaan, niin osaat tämän varmasti. Onnea matkaan!

Astiat agar-kasvuravinnetta varten

Astian pitää kestää sterilointilämpötiloja (+100-121 °C), ellei osta kertakäyttöisiä petrimaljoja, jotka on steriloitu säteilyllä. Kertakäyttöiset petrimaljat on valmistettu polystyreenistä, mikä alkaa menettää muotoaan +70-80 °C lämpötilassa. Käytännössä minkä tahansa PP-muovista valmistetun astian voi steriloida painekeittimellä tai höyryllä, kunhan siinä on vesitiivis kansi. Astian muodolla ja kirkkaudella on paljon merkitystä helppokäyttöisyydessä. Tästä syystä paras vaihtoehto on petrimalja.

Agar kasvuravinteet

Tarvitset petrimaljaan tai vastaavaan astiaan kasvuravinteen, joka hyytelöityy pohjalle. Agar-agar-jauhe on paras tähän tarkoitukseen useimmille ruokasienille. Voit tehdä kasvuravinteen pelkästään agarjauheesta ja vedestä, varsinkin jos yrität puhdistaa kasvustoa, mutta yleensä tarvitaan hiukan ravinteita. Ravinteeksi käy melkein mikä tahansa hiilihydraattiravinne, mutta parhaan tuloksen saavuttamiseksi on hyvä pysyä suositelluissa raaka-aineissa. Agar-jauhe sekoitetaan kylmään veteen ja kiehautetaan nopeasti ravinteiden kanssa. Liika keittäminen heikentää ravinteiden laatua ja agarin hyytymistä. Agarseos myös kiehuu helposti yli, joten mikrossa kuumennus on tehtävä varoen.

Yleisimmin käytetään mallasuutetta (MEA-malt extract agar) tai perunatärkkelystä (PDA-potato dextrose agar). Oikein valmistettu ravinneseos on tasavärinen ja hyytelöityy tukevaksi. Näin huomaat helpommin mahdolliset kontaminaatiot sieniympin vieressä. Seoksen täydellisyys ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Ravinnoksi käy jopa marketin hiilihydraattirikas koiranruoka jauhettuna agarin sekaan.

 

(Reseptit tulossa)

Agarseoksen kuumakaataminen

Sekoita mitatut kuiva-aineet kattilassa tai mikroon mahtuvassa lasipullossa/purkissa reseptin mukaiseen määrään kylmää vettä. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä sekoittaen. Nopea kiehautus riittää, varo ylikuumentamista. Agarseos kiehuu helposti yli ja palaa kiinni.

Valmis agarseos laitetaan suljettavassa pullossa tai purkissa painekeittimeen ja keitetään 12-15 psi paineessa noin 20 minuuttia. Neste steriloituu nopeammin kuin kiinteä aines, ja tämä aika riittää hyvin 5 dl agarseokselle. Älä lämmitä painekeitintä liian kuumaksi, sillä venttiilistä vapautuva höyry voi aiheuttaa agarseoksen ylikiehumisen keittämisen aikana. Älä laita keittimeen ilmatiiviisti suljettuja astioita. Kierrä pullon korkkia, tai purkin kantta hieman auki ennen keittimen kannen sulkemista. Voit kieräyttää sen nopeasti kiinni heti kun avaat kannen keittämisen jälkeen. Aina kun steriloit kasvuravinteita painekeittimessä, kannattaa keittimen antaa jäähtyä vähintään 20min ajan ennen kuin avaat keittimen kannen. Keittimen höyrypaineen lämpötila on noin +120 °C, ja sama lämpö on myös steriloitavassa kohteessa keittämisen jälkeen. Korkeat lämpötilaerot luovat astian sisälle alipainetta. Kovan alipaineen sisään vetämä korvausilma voi myös tuoda mukanaan kontaminaatioita juuri steriloituun materiaaliin. Keittimen kantta on myös turha avata ennen kuin steriloitu kohde on jäähtynyt sen verran, että et polta sormiasi sitä käsitellessä. Kun keitin on sopivasti jäähtynyt, voit ottaa seoksen ulos jäähtymään nopeammin ennen työvaihetta. Muista sulkea astia tiiviisti, kun avaat kannen. Painekeittämisen aikana agar on voinut laskeutua astian pohjalle. Ravista seosta voimakkaasti, jotta agar on tasaisesti nesteen seassa.

Lämmin ja käsin kosketeltava pullo alkaa olla valmis kaadettavaksi. Kuumakaataminen tapahtuu aina steriilityöskentelyvälinettä käyttäen (SAB, tai Laminaarivirtaus) joka suojaa työstettävää astiaa ja agarseosta kontaminaatioilta seoksen kaatamisen aikana. Agar hyytyy äkkiä jäähtyessään ja pitää kaataa mielellään +60 °C asteen lämpötilassa, jotta suuret lämpötilaerot eivät huurruta koko astiaa höyryllä. Liian lämpimänä kaadetussa astiassa on isoja tippoja vettä kannessa, mutta se ei ole iso ongelma. Kanteen kertynyt kondensaatio yleensä häviää varastoinnin aikana. Kaada jokainen petrimalja puolilleen juoksevaa agarseosta ja sinetöi maljat joko elmukelmulla tai parafilmillä. Säilytä kuumakaadettuja maljoja päällekäin pinottuna 7–10 vuorokautta ennen käyttämistä, jotta voit olla varma niiden puhtaudesta. Useimmat kontaminaatiot ovat silmin havaittavissa jo viidentenä päivänä.

(tulossa linkki opetusvideoon petrimaljojen käsitelystä)

Täytetyn petrimaljan sterilointi

Kovia lämpötiloja kestäviä astioita voi täyttää myös ilman steriilityöskentelyvälineitä (SAB, Laminaarivirtaus) noudattaen aiemman kappaleen ohjeita ja steriloida jälkeenpäin painekeittimessä. Jos käytät esimerkiksi salsapurkkeja petrimaljana, voit steriloida ne myös höyrykeittämällä tunnin ajan kattilassa. Salsapurkkien sterilointi on helppo tapa, joka muistuttaa säilykepurkkien umpioimista. Agarseosta kaadetaan astiaan 0.5-1 cm paksu kerros. Tämä takaa tarpeeksi suuren määrän kosteutta ympin kasvuun. Petrimaljat tarvitsevat ympäröivältä höyryltä sekä steriloinnin jälkeen avoimelta ilmalta suojaavan kammion tai alumiinikuoren.

Painekeittimessä on se etu, että tasaisen paineen vaikutuksen alla oleva astia pitää kosteuden hyvin sisällään ja estää kiehumisen. Jos astiana käytetään esimerkiksi salsapurkkia, tästä ei tarvitse huolehtia, ja sterilointi onnistuu oikein hyvin myös höyrykeittämällä.

Täytetyt astiat asetellaan keittimeen vedenpinnan yläpuolelle ja kuumennetaan painekeittimessä 20 minuuttia 12-15 psi paineessa. Höyrykeittämällä noin tunnin keittämisaika takaa steriloinnin. Anna astioiden jäähtyä keittimessä, jotta agar hyytelöityy tasaisesti

Käsityökalut ja suojaimet

Petrimaljaviljelyn käsityökaluihin kuuluvat skalpelli, viljelysilmukka ja neularuisku. Näillä välineillä mahdollistuu ympin siirtäminen steriilisti tai itiönesteen levittäminen kasvuravinteen pinnalle. Kaikkia näitä on saatavilla myös kertakäyttöisinä ja valmiiksi steriloiduissa kertakäyttöpakkauksissa. Uudelleenkäyttö vaatii aina desinfiointia ja ympin koskettavan osan lämpösterilointia. Lämpösterilointi tapahtuu kuumentamalla skalpellin terää, ruiskun neulaa tai viljelysilmukan metallista silmukkapäätä. Kuumentamiseen käy ihan mikä tahansa sytytin tai kynttilä, mutta ne palavat epäpuhtaasti ja nokeavat välineitä sekä työkohdetta. Suositeltuja välineitä käsityökalujen lämpösterilointiin ovat alkoholilamppu, induktio sekä infrapunakuumennin. Voit myös steriloida käsityökalut painekeittimessä, höyryllä tai uunissa, jos sinulla on siihen sopiva astia. Kannellinen uunivuoka tai iso lasipurkki toimii tällaisena, kunhan tarvittavat välineet mahtuvat sen sisään kuumentamisen ajaksi.

Erilaisia suojaimia käytetään petrimaljaviljelyssä suojaamaan työkohdetta hengityksessäsi ja ihosi pinnalla olevilta bakteereilta. Kätemme pudottelevat jatkuvasti kuollutta ihohilsettä, jonka mukana voi matkustaa bakteeri tai homeitiö. Tästä syystä pitkävartiset nitriilikäsineet ovat todella hyödyllisiä varsinkin steriilityöskentelyvaiheissa. Samasta syystä on hyvä suosia myös pitkävartisia käsityövälineitä. Pitkä ulottuvuus sallii käsien pitämisen kauempana työkohteesta.

sieni

Steriilityöskentelyvälineet -SAB ja Laminaarivirtaus-
SAB(still air box)- Pysähtyneen ilman laatikko

Harrastajatason steriilityöskentelyväline, hyvällä osaamisella tämä mahdollistaa myös pienviljelyn.

SAB koostuu käytännössä umpinaisesta laatikosta, jossa on kaksi käsireikää. Bakteerit tai homeitiöt eivät osaa suunnata itseään kohti työkohdetta, vaan ne tarvitsevat siihen kuljettajan. Kuljettajana erilaisille kontaminaatioille toimivat huonosti puhdistetut välineet tai ilmavirrat, jotka syntyvät joko luonnollisesti tai omista liikkeistäsi. Umpinaisella laatikolla luodaan siis tila, jossa ei ole luonnollisia ilmavirtoja. Työhuoneen on hyvä olla siisti, ja ikkunoiden, ovien ja vaihtoilmakanavien luukut tulisi pitää kiinni. Omalla toiminnalla pyritään myös estämään ilmavirtojen syntyminen omista käsistä ja muista liikkeistä silloin, kun tehdään sieniympin siirroksia astiasta astiaan. Laatikon sisällä tulee olla hyvä näkyvyys, jotta työkohteen käsittely onnistuu vaivattomasti. Sienikasvuston jalostamisessa pitää myös nähdä se kohta, jonka haluaa siirtää puhtaaseen alustaan.

SAB-laatikossa olevien käsireikien kautta työtilaan kuitenkin eksyy pakolla joitakin hiukkasia, joten laatikon pohjalle on hyvä laittaa korotettu ritilä, jonka alla on saippuavedestä kostea kangas. Tämä lisää ilmankosteutta työtilassa, joka painaa vapaan ilman hiukkasia alas ja rajoittaa niiden liikettä.

Steriilityöskentelyvaiheet valmistellaan aina samalla periaatteella, ja se on aseptinen työjärjestys. Aseptiikka tarkoittaa ennen ja jälkeen toimenpiteen sekä toimenpiteen aikana tehtäviä toimia, joilla suojellaan työkohdetta omien ja ympäristöstä tulevien mikrobien aiheuttamalta kontaminaatiolta. Hyviä aseptisia käytäntöjä tulisi noudattaa myös pientoimenpiteissä kontaminaatioiden välttämiseksi. Käytännössä siis työtila ja sinne asetettavat välineet desinfioidaan huolellisesti ennen työvaihetta, ja pyritään pitämään työtila mahdollisimman puhtaana silloin, kun avataan steriilinä pidettävä työkohde ja siihen asti, kunnes se on taas sinetöity. SAB:n käsireikien ulkopuolelta sekä suoraan työtilan edestä on hyvä myös pyyhkiä desinfiointiaineilla ympärillä olevien kontaminaatioiden vähentämiseksi. Tästä kokonaisuudesta syntyy steriilityöskentelytekniikka, joka mahdollistaa puhdasviljelmän valmistuksen ilman laminaarivirtaustasoa tai bunsen-poltinta.

! Steriilityöskentelyssä käytettävät desinfiointiaineet kaasuuntuvat nopeasti ja aiheuttavat vakavasti otettavan räjähdysvaaran varsinkin SAB:n käytössä. Älä kiirehdi työvaiheissa aseptisen desinfioinnin jälkeen. Hyvin rytmittyneet ja rauhalliset työvaiheet antavat kaasuille aikaa haihtua ja ehkäisevät hätiköinnin ja kiirehtimisen nostattamia ilmavirtoja. Käsityövälineiden lämpösterilöintiin käytettävää poltinta tai kuumenninta ei saa koskaan käyttää SAB:n sisällä, vaan vähintään 30 cm etäisyydellä laatikosta. Jauhesammutin kuuluu muutenkin asuntojen pakolliseen varustukseen ja se on hyvä pitää lähellä. !

Laminaarivirtaus

Ammattilaisten ja edistyneiden harrastajien steriilityöskentelyväline.

Laminaarivirtaus on virtausmekaniikan ilmiö, joka mahdollistaa työkohteen puhtaanapidon avoimessa ilmassa. Laminaarivirtauksen sisällä kaasu tai neste kulkee suoraan ilman turbulenssia niin kauan kuin se säilyttää riittävän nopeuden. Näin virtaukseen ajautunut kontaminaatio tarttuu virtaukseen, joka kuljettaa sen turvallisesti suorinta reittiä pois työkohteesta. Laminaarivirtaus syntyy, kun puhaltimella luodaan kammioon staattinen paine, joka purkautuu tarkoitukseen soveltuvan HEPA-suodattimen läpi. Suodatintehon on oltava vähintään H13-tason ilmansuodatus (suodattaa 99,970% 0,3 μm tai suuremmista hiukkasista). Sitä alempi suodatustaso tuo ilmavirtaan paljon nopealla virtauksella kulkevia hiukkasia, jotka voivat löytää tiensä työkohteeseen.

Laminaarivirtaus ja steriili ilma eivät kuitenkaan suojaa käyttäjävirheiltä. Virtaukseen voi syntyä turbulenssia, jos asettelet esineitä virtauksen ja steriilinä pidettävän työkohteen väliin. Tämän seurauksena sekoittunut ilmavirta voi kantaa tartuttajia työkohteeseen. Aseptinen työjärjestys on siis edelleen tärkeää. Työtilassa olevat esineet pitää desinfioida, ja skalpellin terä tai ruiskun neula tulee lämpösteriloida hehkuttamalla.

Sieniympin jalostaminen

Valmiin ympin suurentaminen alkaa steriilin kasvualustan ympäämisellä, käyttäen joko nesteviljelmää tai kiinteää palaa petrimaljassa kasvatettua ymppiä. Nestiviljelmän lähtökohta on yleensä myös valmis pala agarissa kasvatettua ymppiä, joka siirretään laimeaan ravinnenesteeseen. Kun ymppiä suurennetaan ja itiöemiä kasvatetaan, on kasvuvauhdilla, itiöemien määrällä, painolla ja laadulla paljon merkitystä. Tätä varten petrimaljakasvuston siirroksien tekeminen kannattaa tehdä huolella. Sieniympin jalostaminen lähtee sienen itiöistä. Itiöt levitetään petrimaljassa, tai vastaavassa astiassa steriiliin agar-kasvualustaan. Kun itiöt itävät, alkaa agarin pinnalla muodostua sienirihmastoa. Kun tehdään ympin siirroksia, yritetään valikoida tietyn muotoista kasvustoa. Vahvat ja nopeasti kasvavat rihmastojänteet kertovat yleensä hyvästä yksilöstä, jota kannattaa vähintäänkin kokeilla. Siirroksia uuteen kasvualustaan tehdään tyypillisesti 3–5 kertaa. Näin eri kasvustot erottuvat, ja mahdolliset tartuttajat tipahtavat kyydistä pois. Lopputuloksena on yhden sienieliön puhdasviljelmä.

Jotkin sienilajit ovat todella vaikeita jalostaa hyvin tuottaviksi kasvustoiksi. Tällainen on esimerkiksi siitake, jonka tuottavaa puhdasviljelmää saattaa joutua etsimään pitkään. Suurin osa sienistä on kuitenkin paljon helpompia saada itse jalostettua. Metsätalouden tarkoitukseen soveltuvat kääpälajikkeet ovat myös alan erikoisuus. Ilman sertifioitua alkuperäistodistusta ei valmiista tuotteesta saa niin hyvää hintaa markkinoilla. Pakurin viljely on iso panostus jo siihen käytetyssä ajassa. Pakurin kasvu täyteen mittaansa kestää useita vuosia. Näinpä siis joidenkin sienilajien jalostus on hyvä jättää ammattilaisille.

Ympin monistaminen

Ymppiä on helppo monistaa siirtämällä sitä vain pala uuteen agarkasvualustaan. Kiinteäksi rihmastoitunut agarseos ei pienestä kolauksesta pelästy, ja niitä voi lähettää jopa kirjekuoressa kaverille. Toinen helppo tapa on nesteviljelmä, joka on purkista nopeasti annosteltavissa steriiliin ruiskuun. Nestiviljelmäpurkin kannessa kannattaa olla 0.2µm korvausilmasuodatin. Ruiskun männän ylös vetäminen aiheuttaa korvausilmalle jonkin verran painetta, eikä itse tehty suodatin välttämättä riitä. Vähemmälläkin suodatuksella pärjää, jos oma tekniikka on hyvä.

Kummassakin vaihtoehdossa siirrot selviävät elinkelpoisina jääkaapissa vähintään vuoden ilman huoltamista.

Emokasvustojen säilytys

Muista aina säilyttää alkuperäinen kantaviljelmä sieniympistä ja monista siitä vähintään kaksi kopiota. Näin varmistat jalostamasi sienen olemassaolon, vaikka tekisitkin seuraavissa vaiheissa virheitä tai kohtaisit odottamattomia ongelmia.

Emokasvustojen säilytys on helppoa jääkaapissa, kunhan suljet maljat omaan astiaansa. Elävä ymppi tuottaa lämpöä, joten useamman näytteen säilytysastia on aina asteen tai kaksi lämpimämpi kuin jääkaappi. Yritä pitää säilytysastian sisälämpötila +3–5 °C asteessa. Muista merkitä astioihin umpeenrihmoittumisen (koko kasvualusta kolonisoitunut) päivämäärä. Edistyneillä tekniikoilla voit saada ympin pysymään elinkelpoisena vuosikymmeniä.

3. Ympin suurentaminen ensisijaiseen kasvualustaan

Sieni on eliö, ja puhdasviljelmä on yksilö. Eliöyksilön elinikää määrää tämän oma geneettinen materiaali. Kun säilytät sieniympin emokasvustoja, ne ovat jo vallanneet kaiken tilan astiassa, eikä aineenvaihduntaa juuri tapahdu, eikä uutta kudosta synny kuin hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Suurin osa energiasta menee siis ylläpitoon. Kun siirrät ympin toiseen kasvualustaan, se alkaa taas vallata (kolonisoida) suurentamalla rihmastomassaa etsiessään lisää vettä ja ravinteita.

Astiat

Astian tulee kestää sterilointilämpötiloja (+100-121°C). Sopivia esimerkkejä ovat lasipurkit, PP-muoviset purkit ja PP-muovista valmistetut rihmastopussit. Purkin kanteen porataan kaksi reikää – toinen injektioportille ja toinen korvausilmasuodattimelle. Injektioportin tulee olla neulalla lävistettävää silikonia tai butyylikumia, joka ei jätä reikää neulalla pistäessä. Korvausilmasuodattimeksi voi käyttää joko itse tehtyä tai kaupasta ostettua suodatinta. Monet rihmastopurkit soveltuvat myös nesteviljelmän valmistukseen.

Jos käytät PP-muovista purkkia jossa asennettuna tehdasvalmisteinen korvausilmasuodatin, niin anna painekeittimen jäähtyä vähintään tunnin ajan ennen kuin avaat keittimen kannen. Painekeittimen höyrypaineen lämpötila on aina +110-121°C riippuen keittimestä, ja niin on myös steriloitavan kohteen lämpötila keittämisen jälkeen. Kannen avaaminen liian aikaisin luo purkin ympärille kovan lämpötila ja paine-eron mikä luo alipainetta purkkiin. Korkea alipaine purkissa voi pakottaa kuuman muovin vääntymään käyttökelvottomaksi.

Rihmastopussit ovat yleisesti käytössä siitakesienen ja siiliorakan kasvatuksessa. Pussiin voi valmistaa suuren määrän kasvualustaa kerralla, mikä sisältää tarvittavan määrän vettä itiöemien tuottamiseen ilman toissijaista kasvualustaa. Rihmastopussiksi sopii käytännössä mikä tahansa lämpösterilointia kestävä pussi, mutta siinä on oltava korvausilmasuodatin. Tehdasvalmisteisissa pusseissa on kiinni saumattomasti 0,2–0,45 mikrometrin suodatin. Markkinoilla on myös tehdasvalmisteisia suukappaleita, joissa on vastaava suodatin; ne toimivat sulkijana eivätkä vaadi reikää pussissa. Vaikka paistopussit ovat heikkorakenteisia, varovaisella käytöllä nekin voivat toimia hyvin.

(Tulossa rihmastopussien opetusvideo)

 

Muista aina käyttää läpinäkyviä materiaaleja. Jos et näe sisään niin et näe milloin ymppi on valmis ja tunnistat pilaantuneen aineksen vasta kun se haisee läpi.

Ensisijaiset kasvualustat

Ensisijainen kasvualusta koostuu pääasiassa viljasta, mutta on joitakin sienilajeja jotka hyötyvät puuainekesta jo tässä vaiheessa. Sieni tarvitsee runsaasti vettä kasvaakseen, joten sopiva kasvualustan kosteus on keskeisen tärkeää. Tämä saavutetaan liottamalla viljaa 8–12 tuntia, jonka jälkeen se kiehautetaan esikuumennetussa vedessä 3–5 minuutin ajan. Keitetty vilja valutetaan siivilässä ja palautetaan kattilaan kuivumaan. Kattilaa heiluttamalla kuuma vilja vapauttaa voimakkaasti höyryä, mikä nopeuttaa kuivumista.

Suurempia, yli 3 litran määriä jyviä kannattaa kuivata levitettynä vuokaan. Kosteana kiiltävä jyvä on liian märkä, joten anna viljan kuivua, kunnes pinta samenee hieman. Tämä varmistaa sopivan kosteuden ensisijaisessa kasvualustassa, mikä edistää sienirihmaston kasvua. Liian märkä kasvualusta ja irtonainen vesi astiassa voivat haitata rihmaston kasvua ja altistaa kilpaileville homeille tai bakteereille. Toisaalta liian kuiva kasvualusta ei sisällä tarpeeksi kosteutta ylläpitämään sienirihmaston kasvua kunnolla ja rihmaston leviäminen voi pysähtyä kokonaan ennen kuin koko aines on rihmoittunut umpeen.

Vilja

Parhaat viljalajikkeet ensisijaisessa kasvualustassa ovat hirssi ja ruis. Nämä jyvät säilyttävät tehokkaasti kosteuden ja kestävät pitkiä kypsytysaikoja ilman puuroutumista. Vaikka muita viljoja voidaan käyttää, on suositeltavaa välttää niitä, jotka sisältävät suuria määriä kasviöljyjä. Kauraa ja vehnää voidaan käyttää vaihtoehtoisesti, mutta ne pehmenevät helpommin, mikä on otettava huomioon esivalmistelussa. On myös hyvä välttää lintujen siemensekoituksia, joissa on maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, koska ne voivat hidastaa sienirihmaston kasvua tai estää sen kokonaan. On kuitenkin huomioitava, että tietyille sienilajeille kasviöljyt eivät välttämättä aiheuta ongelmia.

Puu

Esimerkiksi siitakesieni ja siiliorakas hyötyvät, kun ensisijaiseen kasvualustaan lisää puuta. Vaikka puu ei ole välttämätön tähän vaiheeseen, sienirihmaston kasvuvauhti ja itiöemien tuotto voivat selvästi hyötyä puuaineksen lisäämisestä jo ensisijaisessa kasvualustassa. Jos aiot kasvattaa siitakesienen itiöemiä ilman suurentamista toissijaiseen kasvualustaan, suositeltavaa on käyttää pääasiassa puuainesta ja pientä määrää viljaa ensisijaisena kasvualustana. Tällaisena siitakesienen ensisijaisen kasvualustan seoksena käytetään yleisesti lehtipuun purua ja pientä määrää kaurahiutaleita.

Voit myös rikastuttaa sahanpurun, tai hakkeen ravinnepitoisuutta lisäämällä siihen kipsiä (kalsiumsulfaatti) ennen sterilointia. Sahapurun tai hakkeen, olisi hyvä olla 1-2 vuotta vanhaa ja puhdasta. Tuore puumateriaali käy myös, ja voit esimerkiksi pakastaa vastikään kerätyn sahanpurun tuoreita pölkkyjä sahatessasi. Tuore puru sisältää jo sopivan määrän nestettä ja säilyy pakkasessa käyttövalmiina.

On tärkeää huomata, että moottorisahan käytössä syntyvä puumateriaali sisältää ketjuöljyä, joka voi vaikuttaa sienen kasvuun ja päätyä epäpuhtautena lopputuotteeseen, eli itiöemään. Pieni määrä ketjuöljyä ei tee puusta tai hakkeesta täysin kelvotonta sienten kasvatukseen, mutta on hyvä muistaa, että mitä syötät sienelle, se voi päätyä myös sinun kehoosi. Fossiilista öljyä sisältävä puuaines voi myös aiheuttaa sienen mutaation, joka estää sen kasvun, tai tekee epämuodostuneen itiöemän (mutaatio). Bio-öljyt, vaikka eivät aiheuta vastaavia ongelmia, ovat kuitenkin kalliimpia saatavilla olevia vaihtoehtoja.

Kotitalousjäte

Ensisijaiselle kasvualustalle on aina suoritettu sterilointi, mikä mahdollistaa käytön jopa vanhoista leivänkannoista tai kuiva-ainekaapin jämäpusseista. Steriloinnin ansiosta voit hyödyntää monenlaisia kotitalousjätteitä kasvualustamateriaalina. Esimerkiksi vanhat leivänkannat ja kuiva-ainekaapin jämäpussit sopivat hyvin, kunhan ne koostuvat pääosin viljasta ja eivät sisällä suuria määriä kasviöljyä. On kuitenkin hyvä huomata, että kasvuvauhti saattaa kärsiä, jos valittujen aineksien ravinteet eivät ole optimaalisimmasta päästä. Tämä ei kuitenkaan estä niiden käyttöä.

On tärkeää huomata, että kotitalousjätteen tai kompostin käyttö sisäviljelyssä ei ole suositeltavaa aloitteleville harrastajille. Epäonnistuminen ei ole ekologista, joten pysy aiemmin mainituissa kasvualustoissa, jos et ole varma tekemisestäsi.

Sienten kasvattaminen ensisijaisesta kasvualustasta

Tässä vaiheessa sieni on sitonut paljon ravinteita rihmastomassaan ja varastoinut saatavilla olevaa vettä. Monet sienet tuottavat runsaasti itiöemiä jo ensisijaiseen kasvualustaan suurennettuna. Yleisin tapa tähän on käyttää rihmastopusseja, joihin mahtuu runsaasti ravinteikasta kasvualustaa itiöemien kehittymiseen. Vinokkaat ja orakkaat menestyvät hyvin tällä menetelmällä, kun leikkaat pusseihin reikiä, joihin sienet kasvattavat itiöemiä. Siitakesienen rihmastokakku otetaan ulos pussista ja vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta myös se on mahdollista saada tuottamaan hyvin kotiolosuhteissa.

Suomessa on pari kotimaista yritystä joille siitakesieni on pitkälle hiottu erikoisuus, joten on myös hyvä vaihtoehto ostaa tehdasvalmisteinen rihmastokakku kotona viljeltäväksi.

(tulossa vinokkaat)

(tulossa siiliorakkas)

(tulossa siitakesieni)

 

(tulossa lakkakääpä)

4. Ympin suurentaminen toissijaiseen kasvualustaan

Astiat toissijaiselle kasvualustalle

Toissijainen kasvualusta on olennainen osa sieniympin suurentamista, tarjoten tilaa rihmastomassan kasvulle ja itiöemien kehittymiselle. Valitse toissijaisen kasvualustan astia sen perusteella, mikä sopii parhaiten tarpeisiisi. Muista täyttää astia vähintään 6 cm paksulla kerroksella, jotta kasvualustan kosteus säilyy riittävänä. Laatikon muokkaaminen ilmarei’illä on suositeltavaa, sillä itiöemät vaativat runsaasti happea ympärilleen. Voit käyttää erilaisia menetelmiä, mutta varmista, että laatikko ylläpitää riittävän korkeaa ilmankosteutta mikä tukee itiöemien kasvua. Ilmareiät voidaan peittää esimerkiksi polyesterivillalla tai karkeasuodatinkankaalla, mikä estää pölyn ja muiden epäpuhtauksien pääsyn laatikkoon.

Jotkin sienet, kuten vinokkaat ja orakkaat eivät menesty hyvin suljetussa laatikossa, vaikka kuinka monta ilmareikää niihin poraisit. Ne tekevät itiöemän parhaiten avoimeen ilmaan, kunhan rihmasto pysyy kosteassa astiassa. Pieni reikä astian sivulla mahdollistaa umpeenrihmoittuneen kasvualustan itiöemien kasvun avoimessa ilmassa. Tyypillinen viljelytapa vinokkaille on kannellinen ämpäri tai tynnyri, jossa on porattuja reikiä itiöemien kehittymistä varten. Rihmastopussia voidaan käyttää myös tähän vaiheeseen kovamuovisen astian sijaan, vaikka ne yleensä ovat kertakäyttöisiä. Pussia voi käyttää myös kasvualustan pastörointiin uunissa tai vesihauteessa, ja halutessaan sieniympin voi sekoittaa suoraan jäähtyneeseen pussiin. Vältä puuhakkeen käyttöä paistopussien kanssa, koska se voi vahingoittaa ohutta pussia sekoittamisen yhteydessä.

Älä käytä alumiinia sienten kasvatuksen astiana missään vaiheessa, sillä sieni voi imeä sitä itseensä. Vältä myös askartelukipsiä toissijaisessa kasvualustassa, koska se sisältää sidosaineita, jotka eivät ole turvallisia elintarviketuotannossa.

Toissijaiset kasvualustat

Kun sieniympin ensisijainen kasvualusta on valmistettu viljasta, se sisältää jo runsaasti ravinteita itiöemien tuottamiseen. Toissijaisen kasvualustan tehtävänä on laajentaa sienirihmaston pinta-alaa, mahdollistaen suuremman määrän itiöemien tuotantoa samanaikaisesti. Tämä lisää veden tarvetta, joten kasvualustan vedenpitävyys on olennaista. Joillakin sienilajeilla itiöemien tuotanto voi vaatia vuorovaikutusta muiden eliöiden tai kasvien kanssa. Toissijainen kasvualusta ei ole steriili, mutta yleensä se on jollakin tavalla käsiteltävä ennen kuin se sopii sienelle.

Toissijaisen kasvualustan pastörointi on suositeltavaa, jotta sieni voi kasvaa ilman sen kasvulle haitallista kilpailua muiden eliöiden kanssa. Pastörointi onnistuu helpoiten korkeita lämpötiloja kestävässä astiassa tai muovipussissa, jota haudutetaan pastörointilämpötilassa (+61-73ºC). Sähkökäyttöinen vesihaudesirkulaattori on hyödyllinen tähän, erityisesti suurille määrille, sillä ison massan pastörointi voi kestää 2-3 tuntia. Vesihaudesirkulaattori ylläpitää tasaisen lämpötilan koko pastöroinnin ajan. Uunissa pastörointi voi olla helpompaa, jos kasvualustan paino on 1-5kg. Pienten määrien pastörointi tapahtuu helposti myös lasipurkissa jota lämmitetään upotettuna veteen tavallisessa kattilassa. Hauduttamista jatketaan vielä noin tunti sen jälkeen, kun kasvualustan sisälämpötila on saavuttanut +61ºC. Voit tarkkailla lämpötilaa paistolämpömittarilla. Lyhytaikainen lämpötilan nosto +70-74ºC on suositeltavaa. Pastörointi ei ole välttämätöntä, jos käytät kasvualustana pelkkää sahanpurua, olkea tai muuta kuitua.

Kuitumateriaali ilman lisäravinteita ei pilaannu kovin nopeasti ja voit puhdistaa sen kiehuvalla vedellä. Suurella todennäköisyydellä sieni valtaa tällä tavalla nesteytetyn kasvualustan muita kilpailevia eliöitä nopeammin. Tällaisia sieniviljelyyn sopivia kuitumateriaaleja ovat esimerkiksi olki, hamppukuitu ja kookoskuitu. Erityisesti kookoskuitu on erittäin vastustuskykyinen homeille ja bakteereille. Se ei tosin sovellu hyvin kaikkien sienten kasvualustaksi.

Siitakesieni menestyy lehtipuun hakkeessa tai purussa, mutta on sen verran hidaskasvuinen, että pastörointi on suositeltavaa kilpailijoiden torjumiseksi. Muutkin kasvualustaansa puuainesta vaativat sienet hyötyvät kasvualustan pastöroinnista.

5. Sienten kasvuolosuhteet sisäviljelyssä

Kasvualustan kosteus

Sienet, kuten kaikki eliöt, tarvitsevat vettä elintoimintojensa ylläpitämiseksi. Sieni on aerobinen eliö, joka vapauttaa happea soluhengityksensä kautta, tuottaen samalla kosteutta vesihöyryn muodossa, erityisesti itiöemän kehittyessä. Itiöemä, ruokasienen syötävä osa, koostuu noin 90 prosentista vettä. Rihmaston tuottaessa itiöemiä ja jatkaessa jatkuvaa hengitystään, kosteuden haihtuminen on merkittävää, ja sieni tarvitsee jatkuvaa nesteytystä.

Sieni ei hengitä keuhkojen kautta, joten soluhengityksen aiheuttama kosteuden haihtuminen on verrattain vähäistä. Tämä haihtuva kosteus on kuitenkin tärkeää korvata kasvualustassa. Sumuttamalla kevyesti vettä rihmaston päälle ja ympäristöön voidaan lisätä ilmankosteutta ja varmistaa, että sienellä on aina saatavilla vettä kasvualustan pinnalla. Sumuttelun tulisi olla hellävaraista, välttäen liiallista voimaa, joka voi vahingoittaa rihmaston pintaa.

Sienelle on tärkeää ylläpitää riittävää kosteutta, erityisesti itiöemien tuotannon aikana, kun vedenkulutus on suurimmillaan. Sadonkorjuun jälkeen rihmasto tai ympätty pölkky voi hyötyä upottamisesta viileään veteen 12–20 tunniksi, sillä rihmasto imee vettä tehokkaimmin upoksissa. Yli 20 tuntia veden alla voi aiheuttaa sienelle hapenpuutetta.

15 asteen lämpötilan aleneminen vedessä verrattuna ympäröivaan ilmaan auttaa siitakesientä aloittamaan itiöemien tuotannon, mutta sitä on käytännössä hankala toteuttaa suurelle määrälle rihmastomassaa, tai ympättyjä pölkkyjä.

Sientä ympäröivän ilman kosteus

Monet ruokasienet kykenevät tuottamaan itiöemiä avoimessa huoneilmassa, kunhan rihmaston pintakosteutta ylläpidetään säännöllisellä sumutuksella. Ilmavirtauksen ja runsaan ilmankosteuden ylläpito on monille sienille hyödyksi ja toisille taas välttämätöntä. Kasvatusympäristön ilmankosteuden hallinta voi kuitenkin olla haasteellista, sillä aerobiset eliöt, kuten sienet, tarvitsevat happea. Kun sieni kuluttaa happea, niin se myös tuottaa hiilidioksidia kasvatustilaan. Jos ilmaa vaihdetaan koneellisesti, niin se poistaa ilmasta kosteutta mikä pitää korvata.

Ilmankosteuden tasaisuuden ylläpitäminen on tärkeää samalla kun huolehditaan kasvutilan ilmanvaihdosta. Kotiharrastajalle voi riittää suuri muovilaatikko tai pieni kasvatusteltta. Jos tavoitteena on kasvattaa suurempi määrä sieniä sisätiloissa, voidaan harkita kylmäsumulaitteen käyttöä ilmanvaihdon tukemiseksi. Tämä laite, joka mahtuu esimerkiksi keittiönkaappiin, vaihtaa kasvutilan ilmaa ja ylläpitää kosteutta ajastetusti. Suositeltavaa on säätää ajastin niin, että kasvatustilan ilmastointi vaihtaa ilman noin kolme kertaa tunnissa. Tässä on paljon vaihtelua eri sienilajien kesken, joten perehdy hyvin viljeltävien sienten mieltymyksiin kasvuolosuhteista. Huolellisesti suunniteltu kasvatustila vähentää käsityönä tehtävän sumuttelun tarvetta.

Lämpötila

Melkein kaikki sienilajit ksvavat +12-20 ºC lämpötilassa ilman ongelmia. Elävät organismit tuottavat aineenvaihdunnan sivutuotteena lämpöenergiaa, mikä on merkittävää suljetuissa tiloissa, kuten sisäkasvatuksessa. Sienen kasvutila, olipa se sitten teltta, laatikko tai purkki, on yleensä 2–5 astetta lämpimämpi kuin ympäröivä huoneenlämpötila. Esimerkiksi useimpien sienilajien lasipurkissa kasvavan rihmaston sisälämpötila pysyy 3 astetta korkeampana kuin purkin ulkopuolinen huoneenlämpötila. Kun sienirihmaston lämpötila nousee yli 26 astetta, se voi kokea stressiä, mikä vaikuttaa kasvuun.

Itiöemien kasvuvaiheessa sienten suosima lämpötila vaihtelee huomattavasti. Useimmat ruokasienet tuottavat hyvin, kun ympäristön lämpötila on +18-24 ºC.

6. Sienten kasvuolosuhteet ulkoviljelyssä

Kasvualustan kosteus

Ulkoviljelyssä kaikki riippuu sääolosuhteista, ja valvonta voi olla haastavaa, jos et pysty tarkastamaan viljelmiäsi viikoittain. Suunnittele viljelyalue varjoiseksi ja kosteaksi. Metsässä tähän voi vaikuttaa maaston muodot, läheiset suot, kosteikot ja ympäröivät vesilähteet. Lähellä oleva kaivo, lähde tai vesistö mahdollistaa aurinkovoimaisen kastelujärjestelmän asentamisen, joka sumuttaa vettä pölkkyjen tai sienipedin päälle tarvittaessa. Jos käytät kiinteää puuta, kuten pöllejä, pölkkyjä tai kokonaisia tukkeja, tuore puumateriaali säilyttää sopivan kosteuden noin 6 kuukauden ajan ymppäämisen jälkeen. Seuraile kuitenkin tilannetta, koska kuivat olosuhteet voivat vaatia nesteytystä aiemmin, ja pölkkyjä on syytä kastella vesiletkulla tai kastelukannulla. Puu tulisi upottaa veteen vähintään kerran noin 20 tunniksi ennen talvea. Hyvin tuottanut pölkky kannattaa nesteyttää myös sadonkorjuun jälkeen, sillä itiöemät ovat käyttäneet puusta paljon kosteutta. Jos lähiaikoina on satanut hyvin, niin nesteytys ei aina ole välttämätöntä. Puunkaatamisen jälkeen ympätty puun kanto on säänkestävä ja helppo nesteyttää letkulla tai kastelukannulla. Hyvänä esimerkkinä koivunkantosieni menestyy hyvin kantoon ympättynä ja on todella helppohoitoinen. Koivunkantosieni on monesti jopa täysin omavarainen ja huoltovapaa sieni viljeltäväksi.

Sienipedin kosteutta on seurattava samalla tavoin kuin kasvimaa-aluetta, mutta kiinteän puun kohdalla kosteuden voi havainnoida painon ja kolautuksesta kuuluvan äänen perusteella. Hyvä menetelmä on punnita muutamia pölkyjä saadaksesi käsityksen hyvin nesteytetyn pölkyn painosta. Täysin rihmastoitunut vinokkaalla ympätty tukki pärjää hyvin suorassa maakosketuksessa, jolloin tukki voi saada kosteutta myös suoraan maasta, samoin kuin sienipeti.

Sientä ympäröivän ilmankosteus

Kun ulkoviljellään sientä, niin ilmankosteus vaihtelee jatkuvasti riippuen päivänajasta. Ulkoviljelyssä siis viljeltävän alueen ominaisuudet ovat erittäin tärkeät. Kostea maa vapauttaa kosteutta ilmaan, joten välittömässä läheisyydessä oleva vesistö tai kosteikko on suurin apu. Suora auringonvalo kuivattaa pintoja voimakkaasti, joten varjoisuus on tärkeää.

Aamukaste alueella kertoo maassa ja ilmassa olevan kosteuden määrästä. Monet sammal- ja saniaiskasvit ovat hyvä merkki sopivasta alueesta. Sienipeti on aina suorassa maakosketuksessa, mutta jos teet korotetun sienipedin esimerkiksi kiinteää puutavaraa käyttäen, ei sitä kannata rakentaa 40 cm korkeammaksi. Mitä ylemmäs maanpinnasta noustaan, niin sitä tehokkaammin tuuli vie kosteutta.

 

Jos pääset alustamaan itse sopivalta alueelta metsänpohjaa viljelyalueeksi, niin aluskasvuston raivauksessa on hyvä jättää alueen reunoille pitkänä aluskasvillisuutta suojaamaan viljelyaluetta tuulelta. Parhaimmassa tapauksessa voit näin muodostaa sopivan lehtoympäristön, joka on elintärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä.